Taholta jos toiseltakin on kantautunut rakentavaa kritiikkiä, ilkeitä piikkejä sekä puhdasta uteliaisuutta meille demarivaikuttajille. Vähemmistöasema ja tekemiset tai tekemättä jättämiset ovat pitäneet keskustelua vireillä eri suomenkielisten lehtien palstoilla joko ruosujen vihastuttamiseksi tai ihastuttamiseksi. Kaikilla on kannattajansa.

Me suomenkieliset sosialidemokraatit emme turhaan köyristele kansan edessä emmekä aio mennä kyykkyyn kun kritiikki tulee kohti. Me tiedämme mitä olemme tehneet ja mitä tulemme tekemään suomenkielisen vähemmistön eteen saimme siitä kiitosta tai emme. "Kissa kiitoksella elää" voitaneen todeta sillä historia puhukoon puolestaan.

Kahden viimeisen hallituskauden aikana, jolloin demareilla on ollut Ruotsissa hallitusvastuu, on tapahtunut paljon myönteistä kansan hyvinvoinnin kannalta. Sillä yhteinen hyvinvointi antaa suhteellisesti enemmän myös vähemmistöille sekä muille ryhmille, jotka hyvinvoinnin horjuessa ovat ensimmäisinä etulinjassa. Olemme m.m. saavuttaneet tavoitteet työllisyyden parantamiseksi ja erityisesti siirtolaistaustaa olevien työllisyys on noussut huomattavasti. Mutta ei työ tekemällä lopu edes hallitukselta. Paljon on vielä saavuttamatta.

Ruotsin väestö kansainvälistyy koko ajan niin pakolaisten, turistien kuin Euroopan vapaan liikkuvuudenkin myötä. Samaan aikaan pitäisi Ruotsin vähemmistöjen nostaa päätään omien oikeuksiensa puolesta ja saada oma osuutensa valtion talousbudjetista. Kilpailu hyvinvointikakusta eri kansanryhmien välillä asettaa omat vaatimuksensa kilpailun tasoon. Se ryhmä joka huutaa kovimmin ei välttämättä ole kruunattu kilpailun voittajaksi.

Se työ mitä me suomenkieliset demarit olemme tehneet oman vähemmistömme eteen on perustunut diplomatian sääntöihin, yhteistyöhön ja kompromisseihin. Emme ole kirkoissa kuuluttaneet emmekä toreilla kaiuttaneet kaikkea sitä työtä mikä on tapahtunut niin valtiopäivillä kuin niin monissa muissa yhteyksissä pääkaupungin ulkopuolella. Olemme tottuneet siihen että neuvottelemalla pääsee parempaan tulokseen kuin palopuheita pitämällä tai ääntä korottamalla. Vai olemmeko väärässä?

Valtiopäivillä tehdyt aloitteet vähemmistöpolitiikan eteen ovat pääasiassa tulleet juuri sosialidemokraateilta. Kunnallisen äänioikeuden myöntäminen siirtolaisille 70-luvulla oli se avaus integraatiopolitiikalle, jonka eteen olemme tehneet työtä jo vuosikymmenten ajan. Päätöstä edeltävässä työssä emme suinkaan istuneet paitsiossa. Olemme ottaneet esille epäkohtia jotka koskevat m.m. siirtolaisvanhusten hoitoa, vähemmistöasemaa,  kieli- ja koulutuskysymyksiä, kulttuuria ja valtion vähemmistöille myöntämän tuen suuruutta. Olemme käyneet neuvotteluja valiokuntiemme sisällä näistä asioista sekä pitäneet hyviä neuvotteluyhteyksiä vastaaviin ministereihin ja heidän neuvonantajiinsa. Ja niin kauan kuin meillä on hallitusvastuu voimme sen tehdä eikä meidän tarvitse lähteä hattu kourassa nöyristelemään muiden puolueiden hyväntahtoisuuteen ja lupauksiin luottaen.

Meillä kahden - jopa useamman - kulttuurin lapsina ja aikuisina on myös vastuu niin kuin koko kansalla että demokratian pelisääntöjä edelleenkin kunnioitetaan ja noudatetaan. Olemme kahden naapurimaan - Tanskan ja Norjan - kautta nähneet miten muukalaisvihamielisyys nouseen ihmisten mieliin varsinkin yhteiskunnasta eristäytyneisyyden ja kuilujen kasvaessa. Rasismi ja ennakkoluulot niittävät helpoimpia uhrejaan nuorten ja vanhusten keskuudessa, sillä heihin on helppo vaikuttaa. Nuoriin siksi että elämänkokemus vielä puuttuu ja vanhuksiin siksi että tiedonvälityskanavat heikkenevät ja supistuvat sosiaalisen elämän kuihtuessa. Nämä epädemokraattiset puolueet ja kansanliikkeet toimivat monesti samalla lailla kuin kommunismi aikoinaan työpaikoilla. Soluttautumalla eri ryhmiin kylvien vääriä tietoja ja vahvistaen ihmisten ennakkoluuloja.

Kansalliset vähemmistöt ovat samalla tulilinjalla kuin muutkin kansanryhmät - eri uskontojen edustajat, eri seksuaaliset vähemmistöt, vammaiset jne. Pelkästään saamelaisiin, romaneihin ja tornionjokilaaksolaisiin kohdistunut syrjintä kautta aikojen pitäisi herättää mielissämme ajatuksia, jotka asettavat arvot ja tavoitteet oikeaan järjestykseen. Juutalaisiin kohdistunut vihamielisyys Palestiinan kriisin kourissa heijastuu myös maassamme olevaan juutalaisvähemmistöön. Me vähemmistönä aistimme välittömästi sen "kielen" joka kuulostaa rasismilta ennen kuin edes sana on mainittu.

Meidän on ymmärrettävä että kaikkea ei saa rahalla. Asenteiden muokkaus ja kansan valistus antaa pysyvämmän tuloksen niin vähemmistöasioissa kuin muukalaisvihamielisyydenkin torjunnassa. Antamalla äänesi jo valtiopäivillä istuvalle puolueelle estät rasististen protestipuolueiden valtaanpääsyn. Ranskan presidentinvaalit ovat varoittavana esimerkkinä siitä miten helposti demokratia horjuu. Yhteistyö on aina ollut voimaa ja se on ase, jota meidän suomenkielisten tulee käyttää saavuttaaksemme ne päämäärät jotka olemme vähemmistöpolitiikalle asettaneet. Vastuu on meidän kaikkien. Meillä suomalaisen kulttuurin kasvateilla on sana jota ei voi ruotsiksi kääntää -talkoot. Käyttäkäämme sanaa suomenkielisen vähemmistön hyväksi muita vähemmistöjä tukien. Olet tervetullut talkoojoukkoon!

2002-05-24

Paavo Vallius,Valtiopäiväedustaja (s), Västerås

Sinikka Bohlin,Valtiopäiväedustaja (s), Gävle

Raimo Pärssinen, Valtiopäiväedustaja (s), Hofors

Lahja Exner, Entinen valtiopäiväedustaja (s), Borås

Erkki Tammenoksa, Entinen valtiopäiväedustaja (s), Tukholma